|
Miina
s. 26.12.1994
Miina Mariina Rytkönen on sekoitus
parhaista raaka-aineista: osa ajavaa koiraa, mikä pitää Miinan virkeänä ja
liikkeessä, osa palveluskoiraa, minkä seurauksena Miina on uskollinen
ystävä, ja osa seurakoiraa, mistä johtuen Miina viihtyy ihmisen lähellä –
jopa sylissä.
Oikeasti tarina ei kerro, mitä kaikkia
rotuja Miinassa oikeasti on. Mutta eivät kokitkaan paljasta parhaita
reseptejään!
Miina tassutteli kahdeksankuisena suoraan sydämeeni. Tullessaan se oli
hieman arka eikä pitänyt vieraiden ihmisten lähestymisyrityksistä, mutta
joka sen luottamuksen voitti, sai osakseen varauksetonta iloa suuren
hännän heilautusten ryydittämänä.
Miinan kanssa opeteltiin luottamaan
ihmisiin, ja elämä on sittemmin sujunut varsin mallikkaasti. Välillä
harjoittelimme tottelevaisuutta, mutta enimmäkseen Miina on saanut elellä
oloneuvoksettarena.
Miina on ihana koira, jonka kanssa
elämä on helppoa. Jos itse on väsynyt ja tekee mieli levätä, Miinakin lepää.
Jos taas mielin metsään tuntien retkelle, on Miina heti valmiina lähtöön.
Miina voi olla täydessä unessa, mutta hetkessä jo pirteänä opettelemassa
innokkaasti vaikkapa uutta koiratanssiliikettä.
Miina on ihmisen ystävä eikä siis
paljoakaan piittaa nelijalkaisten seurasta. Aksun kanssa Miina oli kuin
paita ja peppu, lisäksi Tampereella Miinaa viehätti malamuutti Vili. Siinäpä
Miinan sydänystävät. Miinan ystäviin lukeutunee myös vuoden Miinaa vanhempi
perhoskoira Pimu, jonka eleganttiin seuraan Miina pääsee minun ollessa
matkoilla.
Eräs Miinan kanssa koetuista kohokohdista on vierailu
suosikkikirjailijani Eeva Kilven kotona keväällä 2005.
Miina ihastui
eläinrakkaaseen Eevaan ensi silmäyksellä, myös lintulaudan antimet tekivät
kauppansa…
Tiukusta Miina ilmeisesti pitää, Onnia se näyttää
sietävän, joskus jopa innostuu leikkimäänkin tämän kanssa. Pääsääntöisesti
Miina ei tutustu uusiin koiriin, vaan jos se saa itse valita, se kiertää ne
kaukaa. Sen sijaan koirien omistajat, varsinkin ne joilla on makupaloja
taskussa, saavat Miinasta nopeasti ystävän. Miinan suosikki-ihmisiä ovat
isäni, Pimun omistaja Kati, sisareni Kati ja talliajoilta tuttu Pihlajamäen
Maiju.
Vanhoilla päivillään Miina on aloittanut uuden lajin: koiratanssin.
Menestystäkin on jo niitetty: Laukaalla 11.9.2005 pidetyistä kisoista oli
kotiin tuomisena harjoitusluokan hopeamitali. Miinan tähänastisen tanssiuran
kohokohta on ehdottomasti esiintyminen Helsingin Messukeskuksen
Voittajanäyttelyssä 17.12.2005.
Miinan motto: jokohan pian taas syötäisiin?
|
