ONNI AKTIVOITUU JA RENTOUTUU

- lääkkeitä ylienergiselle ja stressaantuneelle göötille

Kuulostaako tutulta: ”Onko länsigöötanmaanpystykorvasi ylienerginen ja stressaantunut? Haukkuu sopivaan ja sopimattomaan aikaan? Onko sille hankalaa odottaa lupaa? Vahtiiko se liikaa?”

Näin kysyy Barbro Carlsson artikkelinsa (Västgötaspetsen 1/2002) aluksi. Minun vastaukseni kysymyksiin on KYLLÄ.

Minulla on nimittäin göötti, joka haukkuu paljon, on ylienerginen, stressaantunut ja levoton. Se haukkuu niin paljon, että se hermostuttaa minut, toisen koirani ja naapurini, vaikka olen kokeillut kaikenlaista konstia, että se olisi hiljaa. Kaikista yrityksistäni huolimatta tuo haukkuminen vain yltyy. Gööttinuorukaiseni,  nyt toukokuussa vuoden täyttänyt Onni haukkuu ulkona koko ajan. Se haukkuu vastaan tulevat koirat ja ihmiset, jänikset ja oravat, autot, pyörät ja lastenvaunut, kivet ja varjot. Ja vaikka mitään ei näykään, Onni haukkuu: se haukkuu jälkiä. Sisällä Onni haukkuu lähestulkoon koko ajan. Se haukkuu kadulta ja rapusta kuuluvia ääniä, se haukkuu toista koiraani, se haukkuu minua. Sen lisäksi se ei nuku päivisin eikä juuri öisinkään. Se vaeltelee läähättäen ympäri asuntoa. Se on kosketusherkkä ja poissaoleva. Se haastaa riitaa vanhemmalle koiralle.

Tai siis oli. Ja haukkui. Mutta mitä tapahtui, ennen kuin se muuttui?

Niin, ensin kokeilin poistaa haukkumista konsteilla, joihin törmää milloin missäkin; koiralenkillä, lehtien palstoilla, sähköpostilistoilla. Ensin yritin olla, kuin mitään ei tapahtuisi, kun Onni haukkui  – enhän saanut vahvistaa koiran epätoivottua käyttäytymistä. Tarkoituksena oli sitten kehua ja kiittää ihan hirveän paljon, kun haukkuminen loppuu. Mutta kun ei se haukkuminen loppunutkaan! No, sitten yritin sitä, että kun kuulin rapusta ääniä, tein Onnille selväksi, että tiesin asiasta. Ei auttanut. Sitten yritin ihan puhtaasti kieltämällä, ja se osoittautui jo heti alkuunsa huonoimmaksi vaihtoehdoksi, Onnipa otti ja haukkui entistä lujempaa.

Lopulta otin yhteyttä koirien kouluttajaan, joka on perehtynyt koirien psykologiaan, ja apua alkoi löytyä. Ja miten yksinkertaisilla konsteilla: aktivoi koiraasi ja vältä stressitilanteita! Ja minä aktivoin. Olinhan tähänkin asti opettanut Onnille tapoja, pieniä juttuja ja temppuja, mutta nyt alkoi todellinen aivotyö! Onni sai esimerkiksi etsiä makupaloja kotona ja ulkona entistä vaikeammista paikoista, opetella uusia temppuja, touhuta aktivointipallon ja –pyramidin kanssa ja tasapainoilla kaatuneilla puunrungoilla. Ja koska toiminnalla on ihan hyvä olla päämäärä, aloin harjoitella Onnin kanssa koiratanssia. Samaan aikaan Onni ei tavannut toisia koiria, eikä siis leikkinyt takaa-ajoleikkejä, en päästänyt sitä jäljille vaan vaihdoin kadulla puolta, kun nenä alkoi viistää maata koko ajan. Lisäksi kaikenlainen pallon ja kepin heittely loppui, sen sijaan Onni sai noutaa esineitä. Viimeisenä harjoitteena mukaan on tullut jäljestäminen – mahtavaa nenätyötä!

Länsigöötanmaanpystykorva on paimenkoira, niin kuin me tiedämmekin jo. Carlsson kirjoittaa paimenkoirista, että ne ovat luonteeltaan eläväisiä ja nopeaälyisiä. Ne oppivat helposti ja reagoivat nopeasti ympäristöönsä. Kaiken kaikkiaan paimenkoirat ovat aktiivisia monitoimikoiria, joilla on suuri tekemisen tarve. Ne hakevat jatkuvasti kontaktia ihmiseensä ja ovat aina valmiita töihin. Tällaisilla työnarkomaaneilla on ongelmana usein, että niiden ei ole helppoa rentoutua. Pelkästään oman ihmisen poistuminen paikalta voi pilata hyvin alkaneen lepohetken.

Edellä mainitut ominaisuudet sinänsä ovat positiivisia, ja paimenkoirat ovatkin juuri tottelevaisuutensa ja oppivaisuutensa vuoksi suosittuja. Mutta ”väärissä käsissä” jopa niinkin ihanasta koirasta kuin göötti voi tulla kodin pikkutyranni. Minähän tiedän mistä kirjoitan. Minäkin pidin Onnia ”väärissä käsissä”. Hyvää tarkoittaen, tietämättömyyttäni kohtelin herkkää ja helposti stressaantuvaa koiraani väärin. Jos olisin tiennyt paremmin, en olisi heitellyt Onnille palloa ja keppiä, enkä olisi antanut sen leikkiä jokaisen vastaantulevan koiran kanssa, useimmiten vielä takaa-ajoleikkejä. Jos olisin tiennyt paremmin, olisin keskittynyt piilottelemaan sitä palloa ja kulkemaan toisten koirien ohi sen suuremmitta eleittä.

Noin kolmen kuukauden reilun aktivoinnin – välillä liioitellunkin – tuloksena minulla on koira, joka ei hauku läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. Minä saan tulla kotiin, eikä oven takaa kuulu puhahdustakaan. Naapuritkin saavat kulkea rapussa. Ovikello - niin se ovikello. Ovikellon soidessa Onni saa haukkua, pitäähän koiralla joku virka olla. Ulkona Onni ei hauku jälkiä, eikä kiviä eikä varjoja. Toisia koiria Onni haukkuu joskus, mutta lopettaa kun koira on mennyt ohi. Pyörät ja autot saavat ajaa ohi ilman haukkuja, samoin lastenvaunut ja rullaluistimet. Onni nukkuu päivisin ja öisin. Se ei vaeltele ympäri asuntoa eikä pahemmin korvaansa lotkauta, kun minä vaihdan paikkaa. Onni tulee lähelle ja nauttii silityksestä, ja vanhempi koirakin on saanut takaisin asemansa pomona.

Ja meillä harjoittelu jatkuu. Yhden päivän aikana Onni lenkkeilee vähintään kaksi tuntia ja aktivoituu vähintään tunnin. Nämä ovat ohjeelliset ajat. Todellisuudessa kaikkea tapahtuu hieman enemmän, sillä lenkit venyvät helposti pidemmiksi ja myös lenkkien aikana tulee pientä aktivointia ihan huomaamattaan. Työstä käy varsinkin rentoutuminen leikkien jälkeen, Onni kun saa jo leikkiä toisten koirienkin kanssa. Varsinaista harjoittelua meillä on koiratanssi. Ja se sopiikin Onnille, joka ei malta olla hetkeäkään paikoillaan. Siinä ohessa Onni oppii myös yleistä tottelevaisuutta ja kuuliaisuutta. Ja niin koira kuin omistaja sekä se toinen koira voivat huomattavasti paremmin.

****

Tuon edellä olevan kirjoitin jo jokunen aika sitten. Nyt eletään toukokuun puoliväliä, ja Onnin elämään ovat astuneet nartut tuoksuineen kaikkineen. Ikävä kyllä nuo ihanat naiset vievät pojalta rauhan, ja meillä taas valvotaan ja tohistaan päivät ja yöt, eikä oppikaan tahdo mennä päähän. No, minulla on vielä yksi ässä hihassa, tai pikemminkin eläinlääkärin käsissä. Niin juuri, kastraatio. Pohdin ja pohdin ja tulin siihen tulokseen, että nartut eivät Onnia kiusaa tulevina juoksuaikoina, kun ei tuolla Onnin alapurennalla oikein tehdä niihin hyvää vaikutustakaan. Palataan sitten syksymmällä taas asiaan, miten Onni-pojan elämä sujuu. Mottona: Vaikeuksien kautta voittoon!

[takaisin]