Takaisin edelliselle sivulle
|
Tiuku
Nallenevan Tuulikello
|
||||||||
 Länsigöötanmaanpystykorva Tiuku tuli laumaani yhdeksänkuisena. Kolmas koira ei sinänsä ollut uutta, sillä Kettil-herra (Antimos Kanava-Kalle) vietti pentuna melko paljon aikaa hoidossani alkuvuonna 2002. Tiuku olikin jännittävä tuttavuus, koiraksi varsin erikoinen. Ensimmäisen viikon aikana se paljastui aikamoiseksi marakatiksi: töistä tullessani se muun muassa istui kirjahyllyn päällä (jonne olin laittanut makupalakipon turvaan koirilta) ja raivasi itselleen paikan ikkunalaudalla. Sittemmin Tiuku on suoraviivaisilla otteillaan ja reippailla, ujostelemattomilla elkeillään raivannut tiensä varsin moneen sydämeen. Tiuku on voimakastahtoinen ja sympaattinen koira, jolla on uskomaton tilannetaju. Se reagoi tilanteisiin nopeasti ja useimmiten meidän ihmisten mielestä huvittavasti. Tiuku on koira, josta joko pitää tai sitten ei, mutta vain harvan se on jättänyt kylmäksi. Lienee sanomattakin selvää, että minut se on hurmannut täydellisesti! Tiukusta piti tulla agilitykoirani, mutta oma terveyteni on kilpauran suurin este. Tästä syystä Tiuku on alkanut aikuisiällä harrastaa tottelevaisuutta. Vielä se ei ole käynyt virallisessa kokeessa, mutta debyyttiin on jo ilmoittauduttu. Tottiksen lisäksi Tiuku on jo ottanut ensiaskeleita koiratanssissa. Tiuku on nopea oppimaan, joten sille on kiva opettaa uusia asioita. Kolikon kääntöpuoli on, että se oppii nopeasti myös sellaista, mitä en opeta sille tietoisesti tai edes haluaisi sen välttämättä oppivan. Toisaalta, ei-toivotut asiat voi opettaa taas sukkelasti pois (jos vain keksii miten…)! Tiuku on ihana tottiskaveri: se tekee intensiivisesti sille annetun työn ja lepää, kun aika on. Se osaa tarvittaessa ”olla koira”, eli heittää mielestään kaiken työn ja huidella hajujen maailmaan. Tiukua on sijoituskoirana käytetty muutamissa näyttelyissäkin, joista kertyi yksi serti ja neljä varasertiä sekä monia vaaleanpunaisia, punaisia ja kaksi sinistä muovinauhaa. Vielä en ole hankkinut lasivitriiniä ainokaiselle sertipokaalille, mutta mistäs sen tietää, jos Tiuku vaikka aloittaa pokaalien keräämisen tottiskehissä. Tiuku synnytti kaksi pentua keväällä 2005. Valitettavasti poikapentu syntyi kuolleena ja tyttö menehtyi alle vuorokauden ikäisenä. Tiuku ikävöi pientä Helinä-keijuaan hetken aikaa ja palasi sitten normaaliin päiväjärjestykseen. Meillä ihmisillä oli paljon opittavaa Tiukun tyylistä päästä pahimman yli. Tiukun suosikkikavereita ovat Vimma-kelpie ja Viivi-göötti (tunnetaan meillä paremmin Viivi-idolina!). Tiuku on kovasti kiintynyt myös Miinaan, jonka huulia ja korvia se käy nuolemassa vähintään kerran päivässä. Onnin kanssa sillä on ”gööttijuttuja”, joiden saloista Miina ei ole vielä päässyt perille (liekö edes yrittänyt…). Tiuku on kovasti mieltynyt myös pitkäkarvaisiin koiriin, ja treeneissä se pyrkii shelttien ja collieiden lähelle. Kaikkien koirakavereiden yläpuolella on Tiukun emo Sasu, joka sietää tyttärensä toisinaan liiallistakin mielistelyä ihmeellisen hyvin. (Mainittakoon tässä välissä, että Tiuku lienee perinyt erikoisen ihanan luonteensa juuri äidiltään.) Ihmisistä Tiuku on valinnut suosikeikseen kasvattajansa Marjan, Maiskis-kennelin Maijan ja tietenkin isäni (jolla on koirieni mielestä ehtymätön lettupannu!). Tiuku rakastaa myös lapsia, joten kaikki lapset kuuluvat luonnollisesti sen suosikki-ihmisiin.Marjalle valtavan iso kiitos Tiukusta!
Ilman Tiukua en olisi koskaan saanut tutustua gööttiin, joka kiipeää halutessaan kirjahyllyyn, katselee maailmaa parvekkeen pöydältä käsin ja kiikuttelee itsekseen keinutuolissa. Tiukun motto lieneekin: Muut tekevät mitä voivat, minä mitä haluan! Mikään ei tunnu olevan sille mahdotonta… Tiukusta lisää kasvattajan sivuilla Nallenevan Kennel. |
Design: Curragh's webdesign